Käytiin vanhan Wihtahousun, eli BigL:n kanssa 29. päivä jättämässä laiskalla kiipeilyvuodelle jäähyväiset Hutungissa. Se on kumma paikka. Vaikka ensikosketuksen lajiin melko tarkkaan kolme vuotta sitten siellä sainkin, niin joka kerta sen jälkeen on tuntunut siellä kiipeily todella nihkeältä. Enkä tarkoita nyt mitään greidejä (tyyliin: Tapanilassa kiipeen v....ti kovempaa...), vaan muuten vaan tuntuu homma epämääräisen hankalalta. Nytkin liidasin yhtä 5a:ta, joka ei todellakaan ollut millään muotoa haastava, mutta pää ei taas kestäny yhtään ja tuli sit puristettu ihan krampissa pumppiin räpylät. Muutenkin ollu samansuuntaisia kokemuksia aiemminkin. Ehkä se johtuu paikallisten murteesta...Positiviista oli se, että siellä oli semmosia vaneriotteita, joihin sai piestä ja koukkailla hakkuja (Fusion: Old school) ja riekkua niissä sitten. Ihme kyllä, kumpikaan meistä nuorista atleeteista ei saanu kuokkaa päähänsä. Joopa..... Noh, uuten vuoteen ja kohti uusia pettymyksiä täys rähinä päällä!