No ehkä ei kuitenkaan kovin pahasti. Oli sellainen kutina, ettei ehkä tule mitään, koska edellinen kerta narun jatkona tosiaan 17.5. eli aikaa on vierähtänyt. Tänään kuitenkin päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan ulkokausi (minun osaltani) BigL:n kanssa. Hommahan ei tietysti mennyt kaikilta osin kuten oppikirjoissa. BigL oli laskeuduttamassa ryhmää kalliolaa ja sovittiin, että klo 15 päästään raapimaan kynsiämme kiveen. Noh, taisi olla jotakin puoli viisi kun asiaan päästiin. Toki, ymmärrettävää on, että jos nuorisoryhmä innostuu hommasta niin, ettei "isot pojat" pääse leikkimään, niin näin se homma vaan menee. Tietysti on vain ja ainoastaan hienoa, jos porukka innostuu touhusta. Goprokin tuli viriteltyä kypärään kun "sain sopivasti...", mutta minulla ja ko. boksilla on ilmeisesti jonkin asteinen yhteensopivuusongelma vielä. Pisin tallentunut videoklippi oli 3,17 minuuttia pitkä. Jostain syystä pätkäs aina poikki. No, hierotaan. No niin, sitten kun päästiin köyteen kiinni, alko tietysti satamaan. Ensin tihkutti hissukseen ja aloiteltiin liidaamaan Ken 6A (söpösti Barbien vierestä). Positiivista (mikä yleisesti ottaen on perseestä) oli se, että pitkästä aikaa kiipeilemässä, kesän eka ulkosetti ja 6A meni on-saittina. Hämmentävää. Ei se tietty oikeasti mennyt, taas huilailtiin köydessä välillä, mutta alhaalta ylös kuitenkin. Tihkutti sen verran, että kaltsi oli aika nihkeä, mutta topissa oleva tasanen hylly olikin sitten todella liukas. Alussa oli tauosta johtuen huomattavissa pientä kunnioitusta reittiä kohtaan (Suom.huom: pelotti ihan vitusti), mutta parin pultin jälkeen otin semmosen smooth-sturtsin (Suomi-Kärppä sanakirja: Tilanteessa, jossa kiipeilijä toteaa kohta putoavansa, tai ainakin putoamisen uhan olevan kasvanut huomattavan suureksi, katsoo hän alaspäin ja arvioi mahdolliset riskikohteet ja tämän jälkeen pudottautuu uskomattoman pehmeästi ja ketterästi turvalliseen kohtaan köyteen huilaamaan), ja sitten homma sujuikin jo ihan normaalin luontevasti. BigL:n rykäisyä taisi jo märkä kallio haitata enemmän, mutta puhtaasti se sen VETI kuitenkin. Seuraavaksi rupesikin sitä vettä satamaan jo ihan oikeasti ja sen verran tukevasti, että maitoilimme sen verran, että päätimme siirtyä yläköyteen. Senkin olisi tosin voinut jättää kokonaan väliin, koska vesi valui koko kalliota pitkin yhtenä aaltona. Ei ollut enää minkäänlaista kitkaa missään, eikä vastaavasti näppivoimia puristaa niitstä pienistä krimpeistä, joten kynsittiin yhden reitin alkua ihan vaan huvikseen. Tosin siinä tuli ihan vahingossa yksi leiskautuskohta, jota BigL kuvasi kesän komeimmaksi muuviksi (kriteerit ei tietty ole kovin korkealla jos mulla oli eka kerta ja herralla toinen). No joo, luontoäidille me ei voida mitään, mutta toi eka 6A kyllä antoi toivoa tulevasta.

Bushman.

Näillä mennään. Sekä henkistä, että fyysistä ylivoimaa!

Ja ekan reitin jälkeen:" Ei meitä pikku sade haittaa. Mä meen virittään yläköyden".

On se kivi kaunista märkänäkin. Pito on vaan vähän huonoa.... By the way, kun kivi on noin märkää, EI kannata oikeasti tunkea kättään mankkapussiin. Tulee semmonen käsittämätön limakerros räpylään ja menee entistä liukkaammaks.

Melko harmaata oli. No, seuraavalla kerralla mä kiipeän kaikki....tai ehkä en sittenkään.

Sed nescio quo modo nihil tam absurde dici potest quod non dicatur ab aliquo philosophorum. - Mutta en tiedä voidaanko sanoa mitään niin mieletöntä, etteikö joku filosofi sanoisi niin.