Tapanilassa M:n kanssa. Liidailun opettelun merkeissä jatkettiin. Omat kokemukset ihan positiiviset. Vähän joutu tappeleen ja puimaan nyrkkiä yhdellä reitillä, jonka olen muutaman kerran kiivennyt ihan mallikkaasti. (se sama vitonen, josta otin ne pitkät sturtsit aikaisemmin) Nyt parilla viimeisellä kerralla ei taas meinannut tajuta tokavikaa klippiä, että miten, miksi ja milloin, mutta aukenihan se siitä pienen teinityttömäisen itkuraivarikohtauksen jälkeen. Muuten ihan positiivista. Reliidasin yhden 6a+:n, joka on kyllä itselleni pirun pelottava kun viimeisestä pultista yläankkuriin on matkaa sen verran, että siihen mahtuisi helposti yksi pultti ja siitä jos tippuu(ei tosin ole kovin helposti tiputtava kohta. Ehkäpä juurikin siksi ei pulttia ole), niin hiertää polvet kyllä positiiviseen kohtaan väkisin, jos ei ole tarkkana. Vestigia terrent. - Jäljet pelottavat. M sen sijaan liidasi sen 6b pinkin kulman puhtaasti, jota tässä on vaahdottu taannoin. Tovin kun herraa houkutteli, uhkaili, lahjoi ja valehteli reitistä, niin sinnehän se hullu sinkosi... Kiva reitti siinä mielessä, että pitää viedä omat jatkot mukanaan. Tulee vähän autenttisempaa siitä hommasta.

Nil est dictu facilius. - Mikään ei ole helpompaa kuin sanominen.