Jepujee! Käytiin M.n kanssa kauden eka jääkeikka Pirunkalliolla ja oli kyllä varsin mukavaa. Taas oli kädet pumpissa ja tuli kiivettyä kädet koukussa, hauikset krampissa, joten eihän siitä juuri mitään tullut, mutta hyvä fiilis jäi silti ja lisää olis saatava. M:n kuokkimiset putouksella taas vuorostaan näyttivät varsin malliikaalta. Rennon ja varman näköistä menoa.

Kiipeily yleensä tuntuu mulla sujuvan parhaiten silloin, kun voidaan muodostaa jonkinlainen harhakuvitelma siitä, että kiivetään itselle jotain vaativaa ja ehkä vähän vaarallistakin... Kuten se Tapanilan sinivalkoinen. Sitten taas kun ollaan sillä normaalilla omalla heikolla tasolla, niin ei siitäkään tule mitään. Se raja vaan siinä, että reitti on vaikea ja haastava (mulle), mutta ehkä kiivettävissä, verrattuna siiihen mikä yleensä tapahtuu, että jää ekalle jatkolle, on niin kovin.....miten sen nyt sanoisi....kuten esimieheni kuvaili taloustilannettamme: Koko ajan veitseterällä mennään.

Nyt oli eka kertaa jäätestissä mun second hand -Fusionit ja ei mulla nyt ainakaan tässä vaiheessa tullut semmosta fiilistä, että jotain olis jääny saavuttamatta hakkujen takia. Itse asiassa tykkäsin niistä. Ois tietty kiva kokeilla uusia Fusioneitakin joskus kun niitä niin kovin kehutaan. No, hinta-laatusuhde noissa vanhoissa ainakin on kohdallaan. Tarkkaan ottaen kun lasketaan, niin mulla on ollu jääkamat nyt neljä kertaa päällä, eli kertaa kohden on harrastuksen laajennus jäälle tullut maksamaan 181,53€ ilman välillisiä (bensa yms.) kuluja. No joo, mitä enemmän kiipeäis, sen halvempaahan se olis.

Minkäslainen laji se jääkiipeily olikaan?

M fokusoi ja näkee elämänsä juoksevan filminauhana silmissään.

Sinne meni. No, maisemat ei aina ole kaikkein parhaat noin niinku varmistajan vinkkelistä katsottuna.

M alkaa saamaan juonesta kiinni.

Happiness. (Kasvot peitetty yhteiskunnallisista syistä)

Putous kauempaa.

Ai niin, Geronimon apassisoturit muodostivat viimeisen merkittävän joukon, joka kieltäytyi hyväksymästä hallituksen hallintaoikeutta intiaanien maille.