Rakas blogini, kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa... Aiheen olisi tarkoitus pysytellä minulle rakkaassa lajissa , kiipeilyssä(vaikka voinee joskus lipsua filosofian puolelle). Laji on minulle todellakin rakas, vaikka taso ei kovin kummoinen ole. Pari vuotta on nyt väännetty ja joku 6C Tapanilassa on mennyt ja ulkona jotain varovaisia vitosen liidejä. Tosin, kehitys ei kovin kummoista voi olla, jos lähtötilanne on huonokuntoinen +20kg ylipainoinen tapaus(jokainen tuulenpieksämä vinkuheinä voi ottaa pari tellua reppuun ja kokeilla sitten, intin käyneet tietävät) ja treeniä on tullut keskimäärin alle kerta/viikko ja kesällä todella vähän (mikä sinänsä on järjetöntä, koska kesällähän tuo kaikkein hauskinta). No, syy se on tekosyykin...

Pari viikkoa sitten haksahdin AP:n jääkiipeilyn peruskurssille (suurkiitos heille hyvästä kurssista) ja tietysti innostuin siitä, joten rahanmenoa luvassa (tai olisi luvassa, jos olisi rahaa. Vanha vaiva...) Tänään pitäisi mennä Pikkukoskelle tutustumaan lisää tämän mainion lajin saloihin.