Midsummer after party.

Näin. Nyt on paikattu yksi lukuisista aukoista yleissivistyksessä stadilaiskiipeilijänilkillä. Käytiin nimittäin Mysterious M:n kanssa Rollareilla. Aika jees paikka mielestäni noin äkkipäätään ajateltuna. Paljon puuhasteltavaa tämäntasoiselle kiipeilijälle. Eli 5-6 tasoista pulttia löytyy. Silmiinpistävä seikkana oli se, että monessa reitissä eka pultti oli mielestäni hivenen turhan korkealla. Ehkä siinä on joku pointti, ei vaan tajuttu, mikä. Goprokin oli taas menossa mukana, mutta M:n yhden reitin se kuvasi alusta loppuun (tosin äijää ei juurikaan näkynyt. Kohdistus väärin) ja sen jälkeen meni taas patteri (siis paristo). Eli elävän kuvan julkaiseminen tässä blogissa saa vielä odottaa... Tuo paristo-ongelma on nyt vähän kiusallinen. Ekaksi kokeilin niitä mukana tulleita, nyt oli jotkin rainbow-merkkiset kaapissa seisseet. Pitää varmaan kokeilla uusilla Duraceleilla, ennen kuin nakkaan paskan kaivoon. No joo, tekniikka yleensä aiheuttaa tuskaa. Itse asiaan: Ensin väännettiin Guru 5b ja heti perään Lanttumaakari 5c. Ne meni molemmat ihan mallikkaasti (mulla OS...). Sitten vähän fiilisteltiin ja löydettiin helpon näköinen reitti. Katoin äsken toposta ja jos tulkitsen kirjaa oikein, se oli 29. reitti: Pingviini 6a/6a+. Siihen se hauskuus sitten loppuikin. M väänsi ensin aikansa alku ja tuli fiksuna kaverina alas. Minä sitten väsyneenä, mutta innokkaana repimään ja pääsinkin vähän pidemmälle. Otin sitten aika ikävät sturtsi. Ei nyt mitenkään oikeasti paha tai dangerous, mutta olin pois köysilinjalta n. 1,5 m ja pultista ylös ehkä metrin verran. Tuli melko ikävä heijari. Onneksi varmistaja oli taas kerran kaiken sen luottamuksen arvoinen, mitä häneltä odotetaan. Ei se reitti sinänsä mikään paha ole, ihan kiivettävissä jopa meikäläiselle. Tuoreilla voimilla vaan. Mut onsaitti meni...ja paskan väliä... Kokonaisuutena: Hyvää huttua oli!