Oli tarkoitus mennä M:n kanssa tapanilaan, mutta varttia vaille 12 oli tyhmänä repimässä lukittua oven kahvaa ja toteamassa, että kesäaikataulut on vielä voimassa. Siitä sitten pikasuunnitelma  ja nopea (iphone) puhelu M:lle ja Liikuntamyllyyn. Iloksemme totesimme paikan hieman uudistuneen. Seinä maalattu vähän pitävämmäksi ja reittejä, jatkoja ja köysiä uusittu. Kiipeily oli toisaalta ihan kivaa ja liidaus sujui pään puolesta ihan ok. Toisaalta taas se myllyn negatiivinen seinä on mulle aina yhtä tervan juontia. Mä oon vaan niin paska negoilla kohdilla(kin). Joko mulla on joku tekniikkavirhe tai sitten vaan voima ei kompensoi ylipainoa. Tai molemmat. Yks hyvä sturtsi tuli kuitenkin. Olin sitä mieltä, että varmaan ainakin kolme metriä tulin alas. M sanoi, että ehkä max. puoltoista (mitä sekin muka tietää sturtsaamisesta...). Yhtä kaikki, hyvää huttua oli taas!

Myllyn uutta seinäkosmetiikkaa. Hyvä pito!

Selkeästi urheilumiehiä.

Kuuleman mukaan liha paranee riiputtamalla.